Ennakot: M-Team & Ilves

Viimeisiä viedään. Kuopio-Hallilla pelataan tulevana viikonloppuna Divarin runkosarjan viimeiset ottelut Welhojen osalta. Tässä hieman ennakointia viimeisista kotiotteluista:

M-Team
Meille erittäin läheinen vastustaja. Ei pelkästään sen takia, että jokainen vääntö M-Teamia vastaan on ollut aikamoisia trillereitä, vaan myös siksi, että meillä pelaa entisiä M-Teamin pelaajia. Jo aiemmin blogissakin spekuloidut Petri Lesch ja täksi kaudeksi Welhoihin siirtynyt Niko Mäkinen olivat aiemmin M-Teamin pelimiehiä.

Helsinkiläisjoukkueen kausi on mennyt aika odotusten mukaan. Taitavan ykkösketjun omaava porukka on sarjataulukossa aivan karsintaviivan tuntumassa. Mielenkiintoista, että joukkue on pystynyt pelaamaan todella tiukkoja pelejä jokaista joukkuetta vastaan, eikä yhtään peliä ole hävitty yli kolmen maalin erolla. Myös meidän aiempi kohtaaminen tällä kaudella oli äärimmäisen tiukka. Voitimme vieraissa 5-6 lukemin Niko Mäkisen näytettyä vanhalle joukkueelleen kaapin paikan.

M-Teamin joukkueesta kannattaa ehdottomasti seurata erittäin väkevää ykkösketjua. Riku Reunamäki, Antti Itkonen, Jarkko Aavaharju ja Janne Makkonen ovat joukkueen pistepörssin kärki, ja heidän varaan jää paljolti pelien ratkaiseminen.

Ilves
Sarjataulukkoa katsoessa voisi helposti ajatella Ilves-pelin olevan kauden helpoin vääntö, joka hoidetaan helposti alta pois. Sunnuntain kamppailuun asennoituminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin tuollainen, sillä jokainen piste ja ottelu ovat loppukaudella aivan yhtä merkittäviä. Mikäli meinaa kärjessä meinaa kauden lopussa olla, niin täytyy varsin nöyrästi lähteä jokaiseen vääntöön.

Ilveksen kausi on varmasti ollut raskas. Joukkue menetti ison liudan pelimiehiä pudotessaan liigasta, eikä joukkue ole onnistunut saalistamaan pisteen pistettä koko kaudella. Maalierokin on pitkälle yli sadan maalin miinuksella. Kuitenkin joukkue on onnistunut tiukkoja vääntöjä pelaamaan monia koviakin porukoita vastaan kuten tiukka maalin häviö Steelerssillä 4-5.

Ilveksen tehokkaimmat pelimiehet ovat Domokos Rácz ja Kimi Rantamäki.

SB Welhot
Welhoilla edessään suuret haasteet. Jokainen piste on tärkeä äärimmäisen tiukassa sarjassa ja siksi onkin syytä napittaa takit kiinni ylös asti ennen jokaista ottelua. Hienoa päästä pelaamaan vielä kotona pari ottelua ennen loppukauden vierasputkea.

Welhoilla on takanaan pari vapaata viikonloppua, jolloin on ladattu akkuja ja alettu hakea nopeutta loppukaudelle punttisalin puolelta. Viimeiset näytteet kotiyleisön edessä olivat erää vaille oikein positiiviset. Blue Fox kaatui erittäin nöyrän taistelun päätteeksi, mutta SB Vaasaa vastaan pelimme sotki yksi luokattoman huono erä. Näistä on otettu opiksi ja työtä riittää loppukaudeksi.

Welhoista kannattaa ehdottomasti seurata Niko Mäkistä, tulevaa palomiestä, joka oli ilmiliekeissä viimeksi entistä seuraansa M-Teamia vastaan. Myös joukkueen aloitusspesialisti Jussi Hiltunen on lämpenemään päin kevään koittaessa, samoin kuin Joonas Toikkanen.

Itsellä valmistautuminen viikonloppuun on ollut maltillista ja varovaista pienen flunssailun vuoksi. Kuitenkin flunssa alkaa olemaan pikkuhiljaa takana päin ja onkin mahtava päästä jälleen tositoimiin mahtavan Kuopio-Hallin yleisön eteen! Toivottavasti vielä viimeisiin runkosarjan matseihin saadaan sellainen meno ja meininki, joka Kuopiossa kuuluukin olla! Me pelaamme teitä varten! Hallilla nähdään!

Tommi Taskinen Highlights

Viikonloppu on mennyt lepäillen ja akkuja lataillen. Pieni flunssa pitäisi saada nujerrettua, jotta saadaan hyvä viikko alle ennen viimeisiä kotiotteluita.

Viikonloppuna tuli käytyä katsomassa pikkuveljen kakkosdivariottelua Josba Akatemiaa vastaan, ja pakko myöntää, että on mulla taitava veli. Kyllähän sitä osaa olla ylpeä veljen taidoista! Hyvää settiä, tsekkaa itse:

Päiväkirjaa peleistä

Peleistä tulee tehtyä myös merkinnät reenipäiväkirjaani. Suurimmat asiat mitä merkkaan:

-Lopputulos
-ketju, jossa pelasin
-tehot & plus/miinus
-sekä tapahtuman kesto & rasituksen taso
-myös joskus tulee laitettua kommentteja ja fiiliksiä pelistä.

Nyt pian kohti koulun penkkiä ja sitten viikonlopun viettoon!

Reenimatsi Vehveä vastaan

Treenimatsi rakasta "paikallisvastustajaa" Vehveä vastaan pelattu ja lopputulos 9-3 voitto meille.

Hyvä vääntö ja hyvä, että saatiin tällekin viikolle vähän tiukempi reeni.

Nyt parannellaan ja palautellaan ja sitten katseet kohti tulevaa tuplaviikonloppua Kuopiossa, joka on reilun viikon päästä.

Myös Oulun Salibandyliigatyttö Miia Murtorinne tuli käymään meillä illan päätteeksi.

Pelittömän viikon kuulumisia

Istumisen haitoista luettu, ja luovuutta käytetty seisottavan työpisteen tekemiseksi. Toimii!

Tällä viikolla ei Welhot pelaa sarjapelejä, niinpä tässä hieman kuulumisia missä mennään:

-Viime viikonloppuna joukkueella oli talviriehapäivä, jossa oli ohjelmassa muun muassa pilkkimistä ja saunomista. Valitettavasti itse en päässyt paikalle, mutta huhujen mukaan rento yhdessäolo oli tehnyt hyvää.

-Tällä viikolla punttireenaamisen suuntaa vietiin hieman enemmän nopeuden puolelle, jotta loppukaudesta saataisiin vielä jätkistä irti terävyyttä. Tämä sopii itselleniki todella hyvin. Paljon on tullut tänä vuonna otettua voimaa, joten toivon, että nopeusreenaamisesta saisin mahdollisimman hyvin irti!

-Pitkittynyt flunssa on vaivannut itseäni nyt jo noin viikon ajan. Varsinaisesti vointi muuten aivan loistava, mutta hieman nuhaa ja aamuisin kurkkukipua ollut. Päivisin taas kurkku aivan kunnossa.

-Tuleva viikonloppu on myös vapaa peleistä, eli ohjelmassa varmaankin lepoa ja ajatuksia näin muualle pelikentiltä. Myös tämä flunssa täytyy saada taltutettua, jotta valmistautuminen seuraavan viikonlopun peleihin sujuisi mutkitta!

Ura part 3

Urastani kertovan juttusarjan kolmas ja toistaiseksi viimeinen osa, olkaa hyvät:

A-SM Koovee 09-10
Takana oli ykkösdivarista putoaminen, sekä lukio, niin oli aika vaihtaa maisemaa. Edessä oli siviilipalvelus, sekä Tampereen Koovee. Ilja Pantzar sai houkuteltua Tampereelle, joten innolla odotin paluuta A-junnujen SM-sarjaan, sekä eteenpäin pyrkivää reenausta uuden porukan kanssa. Kulttuurishokki Tamperelaisen kulttuurin kanssa varsinkin pelihommissa oli huomattava. Tunnollisena ja ahkerana savolaisena oli vaikea ymmärtää hämäläistä hitautta ja laiskuutta reenihommissa, siksi en ehkä ikinä hämeeseen sopeutunut. Tuolta kaudelta jäi käteen mielenkiintoinen ystävyys, salibandytoimittajien suosikki Tuomas Savukoski.

Koovee A-SM & Liiga 10-11
Ensimmäisen vuoden jälkeen mietin mitä tekisin pelihommien kanssa, mutta A-junnuissa oli vielä yksi kausi jäljellä, joten halusin pelata sen vielä mahdollisimman korkealla. Myös ovet Kooveen miesten liigajoukkueen reenirinkiin avautuivat, niin oli mahtavaa päästä näkemään meininkiä sielläkin, vaikkei otteluita tullut kuin muutama. Sain myös vähän savolaista kieroutta ympärilleni, kun Iiro Lankinen ja Aleksi Viinikainen tulivat tuoksi kaudeksi mukaan Kooveen A-junioreihin. Aleksi kävi tuona kautena myös yhden liigamatsinkin todella huikeilla näytöillä. Kuitenkaan työasiat eivät olleet kauden aikana täysin kondiksessa, ja osan ajasta olin työttömänä. Arjessa ei ollut oikein rytmiä, mikä heijastui ikävästi pelihommiinkin. Tuosta kaudesta muistoksi jäi ensimmäiset kosketukset liigaan, A-junnujen kanssa playoff-pelit TPS:ää vastaan, sekä "naapurin Leksin" kanssa pelatut pihapelit.

SB Welhot 11-12
Henkisesti ja fyysisesti viimeisin kausi oli ollut raskas. Loppukaudesta olin ollut niin huonossa kunnossakin, kun treenaaminen miesten mukana oli ollut lähinnä viimeistelytreeneissa alivoimapelaamista, niin kuntohan siinä alkoi loppukautta kohti menemään. Oli aika miettiä asiat uusiksi. Hain kouluun Kuopioon Muotoiluakatemiaan ja pääsinkin. Samaan aikaan Mikko Tiihonen oli raivannut Kuopiossa kakkosdivarissa pelaavan KSS:n rauniot uuteen uskoon ja oli alkanut rakentaa tulevaisuuden joukkuetta. Myös minulle tuli puhelua ja olin tietenkin innoissani. Valmentaja, joka oli saanut minusta eniten irti, ja joka oli viitoittanut minut oikeille teille salibandyn saralla kuulosti hyvältä.

Massaa oli kertynyt ja kunto oli huono, josta Mikkokin ennen kauden alkua taisi mainita. Kuitenkin näin uuden mahdollisuuden ja halusin päästä jälleen kuntoon. Kakkosdivari oli sopiva sarja hakea vauhtia ja päästä kuntoon. Meillä oli mahtava tiimi ja mahtava tiimihenki. Reenattiin kovaa, mutta pelit olivat muutamaa ottelua vaille löysiä. Karsintoihin päästiin joiden lopuksi SB Welhot olivat nousseet Divariin! Ennen tuota kautta olin vain ollut pudottamassa joukkueita, niin oli mahtava kokea, että sai olla mukana nostamassa jotain joukkuetta.

SB Welhot 12-13
Aiempana kautena unelmoitu "oispa huikeeta päästä divariin" oli toteutunut ja oli aika näyttää, että pystymme pärjäämään sarjassa. Ekaan divarikauteen ei lähdetty selviytymään vaan ehdottomasti voittamaan jokaikistä ottelua. Alkukausi meni hieman totutellessa rytmiin, mutta ideasta päästiin varsin äkkiä jyvälle, ja tasaisen sarjan lopulla lähes kolistelimme karsintapaikkaa. Muutama tiukka häviö pahassa paikkaa ja lopullinen sijoitus oli keskikastia. Kaikki olivat kuitenkin nähneet mihin pystymme. Tuolta kaudelta jäi mieleen Tomas Hoikkasen mukanaolo, sekä Iiro "Ipsu" Lankisen paluu joukkuekaveriksi. Molemmat kaverit olivat ykköspakkejamme, ja huikeita pelimiehiä!

13-14
Tässä nyt ollaan ja kovasti tavoitellaan sarjan kärkipaikkoja, jotta uusia tarinoita uralleni kertyisi. Saa nähdä mihin riittää, mutta kovasti tehdään hommia!

Ura part 2

Urastani kertova juttusarja jatkuu. Vuorossa seuraavaksi A-juniorivuosi SB Savon riveissä, sekä pari vuotta ykkösdivaria SB Savon miesten riveissä.

A-junnuvuosien hyökkäyskolmikko: Taira-Taskinen-Viljakainen

A-SM SB Savo 06-07
SB Savo perustui aikanaan paljolti muutamiin kultaisiin ikäluokkiin. Muutamat ikäluokat nostivat A-juniorit SM sarjaan, sekä miehet ykkösdivariin. Sen jälkeen kun A-junioreissa vahvat ikäluovat menivät yli-ikäisiksi, oltiin suurissa ongelmissa. Myös itsekin meinasin jäädä tyhjänpäälle C-junioreiden jälkeen, mutta pääsin ja mahduin A-junioreiden SM joukkueeseen SB Savossa. Joukkue oli tuolloin Kuopion ja Nilsiän yhdistelmäjoukkue, jossa pelasi muun muassa nykyisiä pelikavereita kuten Pasi "Mopsi" Purhonen, Aku Taira ja Johannes Laakkonen.

A-junioreissa SB Savossa päälle puettiin ensikertaa numero 29. Saimme vanhat paidat, joissa oli numero 29. Mika Kohosen pelinumero sytytti valitsemaan sen.

Se oli hienoa aikaa, vaikka koko kaudella ei voitettu kuin muutama ottelu. Meillä oli äärimmäisen pieni joukkue, ja pelireissuille soiteltiin väkeä kissojen ja koirien kanssa, mutta yleensä mukaan saatiin vähän päälle pari kentällistä. Tärkeintä kuitenkin oli, että sai pelata todella paljon ja todella hyvien pelimiesten kanssa isossa roolissa. Ketjukavereinani loppukaudesta oli Aku Taira, sekä Juho "Junnu" Viljakainen, jotka kauden päätteeksi molemmat voittivat pörssit, vaikka putosimmekin. Aku voitti maalipörssin, ja Junnu syöttöpörssin. Väkisin sitä itsellenikin jokunen piste tarttui.

Ykkösdivari SB Savo Miehet 07-08, 08-09
Neljä vuotta nuorempana olin hypännyt A-SM sarjaan, ja vuoden päästä siitä tuli hypättyä sitten miesten ykkösdivarin vauhtiin. Nyt näin jälkeen päin ajateltuna nämä vuodet kyllä antoivat kokemusta, jonka vuoksi minun oli helppoa hypätä Welhoissa Divaripeleihin, mutta toisaalta rooli missä pelasin olisi voinut olla parempi. Oikeastaan olin vielä liian poikanen noihin peleihin, eikä minulle ollut juuri käyttöä.

Toisaalta pääsin pelaamaan todella kovia pelejä ja muutama pistekin tuli tehtyä. Jälkimmäisen kauden alussa pääsin pelaamaan välillä varsin hyvinkin Jani Kannoston hypätessä Savon peräsimeen, mutta läpimurtoa en missään vaiheessa saanut tehtyä. Nilsiässä oli kuitenkin kokeneita konkareita varsin paljon, eikä suureen rooliin ollut helppoa päästä. Lämpimimmät muistot minulla on noilta ajoilta taas kun sai pelata todella huikeitten pelimiesten kanssa. Esiin kannattaa nostaa Esko Martikainen, Arttu Mäkitörmä, Jussi Aalto ja Asko Väänänen.

Miesten divarissa pelattiin Laakkosen Johanneksen kanssa muun muassa Viinikaisen Aleksia vastaan.

Myös tuolta jälkimmäiseltä kaudelta jäi mieleen 90-syntyneiden Pohjola Cup-turnaus, josta otettiin voitto. Meidän joukkueessa oli läjäpäin kovan luokan pelimiehiä, kuten Aleksi Viinikainen, Perttu Puska ja Casper Pfitzner. Jouni Laakkonen valitsi minut joukkueeseensa, josta olen tyytyväinen, hän myös muutenkin tsemppasi alueleireillä varsin hyvin eteenpäin. Olin koko Pohjola Cupin pistepörssissä 10 parhaan joukossa, mutta soittoa ei maajoukkueleirille tullut. Toisaalta myönnän, että olin alkuleiristä aivan jäissä. Loppupeleissä olin kuitenkin mukana tärkeissä maaleissa, mutta ei riittänyt. Meidän joukkueestamme lähes kaikki muut saivat mahdollisuuden käydä nuorten MJ-leireillä, ja muutamat saivat useankin mahdollisuuden.

Seuraavassa osassa hypätään Tampere-aikoihin, sekä sen jälkeisiin Kuopion aikoihin. Pysy kuulolla!

Ura part 1

Kommenteissa kyseltiin jokin aika sitten minun tarinaani salibandyn parissa. Tässä hieman avattu omaa peliuraani tähän asti kolmiosaisessa juttusarjassa.

Aloitus
Salibandyn pariin päädyin suurimmaksi osaksi isäni jalanjälkiä seuraamalla. Isäni pelasi alasarjoja, kun olin alle kouluikäinen ja kotona tuli tietenkin pelattua. Nuoruusvuosina kuitenkin ensimmäisenä lajina oli jalkapallo, kuten monella muullakin salibandypelaajallakin. Nilsiässä, missä lapsuuteni vietin, ei ollut kovin laajaa kirjoa harrastusten suhteen, joten tuli mentyä sinne mitä oli tarjolla. Joka kesä tuli käytyä Nilsiässä järjestetyssä Nappulaliigassa pelaamassa jalkapalloa, mutta myös sarjajoukkueessa olin mukana.

Salibandyn pariin päädyin ykkösluokalla sählykerhon kautta. Jalkapallo alkoi jäämään ala-asteen alkupuolella, kun muistan tympääntyneeni pelaamiseen kun muut eivät syötelleet tarpeeksi. Ala-asteen puolivälissä salibandyharrastus sai lisää potkua kun Nilsiässä silloisen salibandyseuran NFL:n kaksi pelimiestä Ari Ahonen ja myöhemmin kultaa SSV:ssä huuhtonut Teemu Piispanen päättivät pistää sählykerhon pystyyn NFL:n alaisuuteen. Tässä vaiheessa pelipaikkakaan ei ollut täysin selvänä, sillä mielellään välillä tuli oltua maalivahtina ja välillä kenttäpelaajana.

Välillä innostus sitten lakkasi hetkeksi, mutta pian palasinkin takaisin lajin pariin kun sarjajoukkuetta oltiin perustamassa. NFL oli yhdistynyt Varpaisjärven SB Raptorssin kanssa, joista oli muodostunut SB Savo. Sarjajoukkue siis perustettiin ja SB Savon nimiin. Junnut olivat tuolloin E- tai D-junnut ja siitä asti on tullut joka kausi pelattua.

Kausi 05-06
Pikkuhiljaa aloimme pärjäämään omassa Itä-Suomen lohkossamme, kun valmennusvastuun otti kuopiolaisille salibandyväelle tänäkin päivänä tuttu Mikko Tiihonen. C89-junnuissa reenaaminen alkoi koventumaan ja taktisia asioita alkoi tulemaan. Tämä maistui minulle, niin alkoi itsekin löytämään omaa rooliaan kentällä paremmin. Myös nuina aikoina, eli ylä-asteella aloitin jalkapallon uudelleen, kun tajusin, että tekee hyvää reenata futista kesäisin. Kuitenkin Nilsiässä jalkapallo otettiin sopivan rennosti, mikä sopi todella hyvin yhteen salibandyn kanssa. Olen kiitollinen, että pystyin pelaamaan molempia lajeja.

Samassa C89-sarjassa pelasi vastassa monia tuttuja pelimiehiä kuten Aleksi Viinikainen ja Perttu Puska. Lopulta tuona vuonna pääsimme 16 parhaan sakkiin Suomessa, mutta jatkoon ei ollut kyllä mitään asiaa. Tuon kauden aikana aloin vähän ymmärtää pelistä jotakin, kun sai hyvää valmennusta ja kokonaispaketti oli todella hyvin kasassa. Nilsiässä oli paljon höntsyvuoroja joissa tuli käytyä pelaamassa, samoin innokkaita pelikavereita riitti, että aina saatiin jonkin tasoiset pelit aikaiseksi. Noita pelejä on kyllä ikävä!


Ilmaveivimaali aluejatkosarjassa C89-junnuissa.

Seuraavassa osassa käsittelyssä vuorossa SB Savon A-junnuvuodet, sekä ykkösdivarivuodet SB Savon miesten riveissä.

Koulua kotonakin

Kouluhommia tässä painettu koko päivä, lukuunottamatta ruokataukoa. Kotonakin tulee nykyään saatua tehtyä hommia varsin hyvin, kun vain jaksaa ahkerana olla. 

Tauko peleistä on tietenkin vaikuttanut reenaukseen. Itse olen ollut varsin puhki ja kiireinen, niin extra reenaaminen jäänyt vähän vähemmälle. Kuitenkin olisi tarkoitus taas saada itsestään hieman enemmän irti puntin ja nopeushommien avulla, jotta loppukaudesta ei bensa loppuisi kesken. Eli nyt huolletaan eka paikat ja levätään, ja sitten tiukka setti tauon aikana, niin ollaan tikissä kun pelit jatkuvat.

Fat Pipe yllätti myös mukavalla jälkijoululahjalla, kiitos Fat Pipe!

Lähiaikoina blogipuolella tulossa juttusarjaa urani alkupäivistä tähän päivään, mitä kommenttipuolella toivottiin jokin aika sitten. Pysykäähän kuulolla!

6-8 tappio

Hallil vika....

Erää vaille täydellinen viikonloppu.

Tänään ottelun ensimmäisessä erässä annettiin liikaa kaulaa kaverille, jonka vuoksi peli meni vaikeaksi. Päästiin kuitenkin peliin vielä mukaan, mutta tasoitusmaalin jälkeisessä vaihdossa hölmöiltiin. Lopussa kaveri pääsi sitten pistämään tyhjiin.

Tällainen tappio syö miestä. Tultiin miehekkäästi taistelemaan voitosta, mutta hölmöiltiin lopulta. Kaikki kunnia voittajille.

Oma pelaaminen oli tehotonta ja plus/miinus-sarake oli aivan liikaa pakkasella. Varsinkin puolustuspään merkkauksessa olin liian kujalla!

Ei kuitenkaan päätä pensaaseen. Kautta vielä hyvin jäljellä ja yllätyksiä sattuu, niin meidän tehtävä on vain keskittyä seuraavaan matsiin! 

Nyt pari viikonloppua ilman pelejä ja sitten taas mennään!

5-1 voitto

Vihdoin! Blue Fox kaatui vihdoin ja ensimmäisen kerran urallani. Puolustustaistelu toimi eikä omiin mennyt kuin yksi maali, joka tuli ylivoimalla.

Kuitenkin peli on nyt nollattu ja katseet käännetty huomiseen. Maha on tankattu täyteen ja nöyryys taas etsitty huomista varten. Huomenna vastus senkuin kovenee, joten takki täytyy laittaa tiukasti kiinni ja valmistautua puolustustaisteluun!

Flavon max-hillot

Maailmalla mainetta niittäneet Flavon-tuotteet ovat saapuneet Suomeen. Lisäaineettomat hillot yhdistävät luonnon parhaat antioksidantit ja flavonoidit, joten näin urheilulliselle ja terveyttä haalivalle nuorelle ne käyvät kuin nenä päähän. Sain mahdollisuuden päästä testaamaan hilloja, kiitos yhteistyökumppanini Huippukehon!

Tänään aukesi Flavon max -hillo, joka on suunnattu aikuisille, jotka eivät syö tarpeeksi hedelmiä. Hillo sisältää tyrniä, tummaa rypälettä, mustaseljaa, ginsengiä, mustikkaa, punajuurta sekä mustaherukkaa. Aluksi pelotti millainen makuyhdistelmä näistä on saatu aikaiseksi, mutta maku yllätti positiivisesti.

Hyvään saumaan sattua tämä, sillä viikonloppuna tarvittaisiin hieman ylimääräistä pirteyttä!

Ennakko: Blue Fox & SB Vaasa

Vesi kielellä odotan ensi viikonloppua, samoin myös moni kuopiolainen salibandyn ystävä. Sekä lauantaina, että sunnuntaina on tarjolla Divarin kärkikamppailut, joita ei kannata missata. Tässä hieman pureutumista viikonlopun kamppailuihin.


Blue Fox
Joukkue, jota en vielä urani aikana ole saanut voitettua. Todella vahvasti kuluneen kauden pelannut ketturyhmä pelaa fyysistä ja suoraviivaista salibandya. Peli perustuu vahvasti muutamaan avainpelaajaan, joita komppaa hyväkuntoinen ja suurikokoinen joukkue. Myös henkisesti todella vahva ja yhtenäinen porukka, jota suomenruotsalaisuudessa arvostan.

Alkukaudella Blue Fox oli meitä vahvempi lukemin 8-5. Myös muutoin suoritukset olleet varsin odotetunlaisen vakuuttavia, muutamaa pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta. Siniketuista kannattaa seurata Divarin ehkä parasta pelaajaa Johnny Ojalaa, joka dominoi sarjan pistepörssiäkin. Myös maalitykki Tero Saaristo on todella liukas kaveri.


SB Vaasa
Täksi kaudeksi raudanlujaksi joukkueeksi rutinoitunut SB Vaasa on ansaitusti sarjan piikkipaikalla. Vaasasta ei ole ollut urani aikana paljon tuliaisina tuotavana, ja alkukauden kohtaamisessakin Vaasa vei pidemmän korren lukemin 8-6. Vaasakin on varsin vakuuttavaa peliä esittänyt, muutamaa tappiota lukuunottamatta.

Vaasasta seurattavien listaan kannattaa lisätä Joona Kukko, joka on sarjan toiseksi kovin syöttökone. Myös Valtteri Nurmi on kokenut ja vaarallinen pelimies.


SB Welhot
Welhojen peli on ollut aikamoista vuoristorataa tällä kaudella. Välillä kaatuu kovan luokan joukkueita, mutta välillä tappioita tullut häntäpään joukkueille. Suurimpia ongelmia welhoryhmässä ollut hyökkäysvoittoisen pelitavan kääntöpuoli, eli suuret lukemat päästetyissä maaleissa. Liian monta kypsää 60 minuutin peliä ei vielä tällä kaudella ole.

Viimeksi Welhot kohtasivat molemmat joukkueet Pohjanmaan kiertueella, josta ei tuliaispisteitä kertynyt. Edessä on uusi yritys isännän roolissa. Kuopiolaiselle salibandyväelle tarjoillaankin tuutin täydeltä viihdettä sarjan kärkikamppailuista. Viikonloppu näyttää monen joukkueen osalta suuntaa loppukaudelle.

Welhoilta kannattaa seurata viime viikonloppuna kuumassa vireessä ollutta "Tuonos"-kaksikkoa. Poika Riku Tuononen oli liekeissä kentällä tehden kahteen peliin 5 pistettä, kun taas isä Risto Tuononen täytti juomapullot tuttuun luotettavaan tapaan. Parempaa huoltoa saa hakea. Kovien pelien alla kannattaa myös nostaa esille ratkaisupelaajia kuten sniperit Aku Taira sekä Heikki Koivisto.


Nyt jos joskus kannattaa salibandykatsomoon eksyä!

SB WELHOT 2014 SUPERVIIKONLOPPU-Mainosvideo

Herkutellaan hieman ennen superviikonloppua. Olkaa hyvät!

Koulupoika

Duuni jatkui tänään myös taas koulun penkillä Kuopion Muotoiluakatemiassa Savonia AMK:ssa. Kolmas lukuvuosi teollisen muotoilun koulutusohjelmassa on jo yli puolen välin ja pikkuhiljaa täytyisi alkaa myös pohtimaan tulevaisuutta. Teollisen muotoilijan ei välttämättä ole niin kamalan helppo työllistyä täällä päin Suomea, sekä työelämän yhdistäminen urheiluun voi tuottaa myös harmaita hiuksia. Onneksi siis koulua on vielä jäljellä. Joululahjaksi saatu reppu tulee nyt ahkeraan koulumatkoilla, kiitos Mika, Riitta ja Miia!

Myös reenihommat jatkui tänään joukkueen kanssa. Viikonloppuna peleissäki ollut pieni flunssa alkaa olemaan takana päin ja fiilis alkaa kohoamaan tulevan "superviikonlopun" edessä. Kuopiolaiselle salibandyväelle tarjoillaan todella kovan luokan viihdettä, kun kohtaamme sarjan kärkijoukkueet Blue Foxin sekä SB Vaasan. Kelpaa! 

Onneksi reenejä ennen viikonloppua on varsin hyvin, niin valmistautuminen viikonloppuun on varmasti kohdallaan. Saa alkaa loppumaan nyt Karhut-pelin kaltaiset flopit, kun kausi lähestyy loppuaan! 

3-4 voitto

Jes. Hienoa että vierasreissulta saatiin tuliaisia kotiin! Pari ajatusta illasta:

-Pete Lesch oli mies paikallaan maalissa. Todella hieno ottelu ja lukkona puolustuksen pohjalla. Myös muuten mieltä lämmittää näin vähän päästettyjä, kun muutoin viime otteluissa on omaan päähän mennyt aivan liikaa.

-Riku Tuononen oli illan mies kahdella maalillaan. Huikeasti pelasi kaveri vaikka pikku flunssan vuoksi ääntä ei paljon miehestä lähtenytkään.

-Eilisen pelin jälkeen myös oli mahtavaa saada viisikkopelin onnistuminen maalin muodossa.

Nyt matkustusta kohti kotia ja hienoa, että huomenna on vapaapäivä. Kuitenkin taitaa sen verran myöhään mennä. Ohjelmassa matkalla tietenkin nuorten jääkiekon mm-kisojen finaalin seraamista.

Duuni jatkuu. Ensi viikonloppuna kuitenkin sarjan kovimmat vastukset kotona, joten arvokkaita pisteitä tarjolla. Sitä varten on tehtävä töitä!

13-5 tappio

Ei paljon kerrottavaa jäänyt.

Hävettää.

Nyt lepoa ja katseet huomiseen.

Ennakot: Karhut & Salba

Taas mennään. Joululomat on takana päin ja aika palata duuniin. Työ jatkuu tällä kertaa Porissa ja Raumalla, jossa vastassa Porin Karhut sekä Rauman Salba. Tässä hieman ennakointia erittäin tiukan viikonlopun edessä.

Porin Karhut
Karhut pelanneet varsin odotetunlaisen kauden. Erittäin tiukan sarjan keskikastissa pysytellyt joukkue on pystynyt ajoittain ottamaan suuriakin päänahkoja, kuten ennen joulua voittivat sarjajohtaja Blue Foxin lukemin 4-6. Aliarviointiin ei siis ole varaa.

Karhuillakin viimeisin ottelu ollut joulukuun puolessa välissä, joten kaksi todella hyvin levännyttä joukkuetta kohtaavat. Saa nähdä kuinka hyvin tauko on käytetty hyväkseen molemmissa joukkueissa.

Karhuista kannattaa seurata ehdottomasti Petteri Hulkkoa, joka on ollut Welhoilla aina erittäin vaikea pideltävä. Viime kaudella molemmissa otteluissa Welhoja vastaan Hulkko paukutteli kammottavia tehoja. Tällä kaudella joukkueen kantavia hahmoja ovat olleet Rami Prokki ja Juha Tikka. +/- -tilaston kärjestä löytyy Mikael Lindroos.

Rauman Salba
Sarjan yksi kovimmista joukkueista ehdottomasti. Vatsaa kutisee kun ajattelee tulevaa ottelua, vaikka ei saa ajatuksen antaa vielä karata ollenkaan sunnuntaihin. Joukkue löytyy sarjan kärkikahinoista oletetusti, ja on pystynyt pelaamaan todella ehyen alkukauden, muutamaa kauneusvirhettä lukuunottamatta.

Aiemmassa kohtaamisessa Kuopiossa pelasimme tasapelin erittäin tiukan väännön päätteeksi, joten uskon, että todella viihdyttävä kohtaaminen luvassa. Viime vuodesta muistan, että Rauman kotikenttä ei ole kaikkein helpoin paikka pelata vierasjoukkueelle. Onneksi tälle kaudelle tullut mattopakko voi helpottaa vierasjoukkueiden tottumista kenttään. Silti olemme kovan haasteen edessä.

Salbasta kannattaa seurata Janne Hyvöstä ja Jani Lehtoniemeä, jotka ovat joukkueen parhaimmat pistemiehet. Myös erittäin paljon arvostan Joni Rokosaa, joka joukkueen ja koko sarjan +/- -tilaston kunkku hämmästyttävällä +35 lukemalla. Arvostan.

SB Welhot
Welhot lähtee vieraspeliviikonloppuun hyvin levänneenä. Lähes pari viikkoa taukoa joukkuetreeneistä teki todella hyvää tiukasti vedetyn alkukauden jälkeen. Eilen treeneissä nähtiin oikein nälkäinen ja virkeä welhoryhmä.

Niinkuin joka puolella toitotettu sarjan tasaisuudesta, niin täytyy myöntää, että hienoa kun kaikki on vielä mahdollista. Todella monella joukkueella on vielä kaikki mahdollisuudet karsintoihin, joten innolla odotan mihin suuntaan kausi kehittyy!

Welhoista kannattaa seurata "Voittomaali Viinikaista", eli Aleksi Viinikaista joka ennen joulua alkoi löytää virettään. Myös Tero "Josse" Korhonen taikoi hattutempun ennen joulua ottelussa Blackbirdsiä vastaan. Suomen armeijan palveluksesta palanneen Janne Pitkäsen uskon myös syttyvän pelaamaan alkukauden tavoin.

Innolla ja jännityksellä kohta matkaan! 
Pysy kuulolla joko sosiaalisessa mediassa tai paikan päällä! 

Paluu duuniin

Joukkuereeneihin palattu parin viikon joulutauon jälkeen ja täytyy myöntää, että hyvältä näytti. Virtaa tuntui olevan joukkueella niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tosi kivalta tuntuu lähteä taas reissuun.

Katseet siis suunnattu ensi viikonloppuun, jossa kohtaamme vieraskentille Porin Karhut, sekä Rauman Salban. Huomenna matkaan. Tavoitteet ovat kovat ja duuni tähtää kovasti lauantaipäivän kamppailuun kun tuomari viheltää pilliin ensimmäisen kerran. Tästä se taas lähtee.

Uusi vuosi ja uudet kujeet oli tarkoitus olla mailapuolellakin, mutta vartin jälkeen uusi mailakokeilu sai vaihtua vanhaan luottokeppiin. Syyn voi havaita kuvasta.