Valmistautuminen ottelusarjaan sujui mm. karsintapaitojen teolla.
Eilen ratkesi Welhot-Ponovo-ottelusarja Welhoille otteluvoitoin 2-0. Molemmat ottelut olivat kuitenkin todella tiukat, ja tarjosivat varmasti katsojillekin viihdettä koko rahan edestä. Tässä hieman omaa pohdintaani otteluista ja ottelusarjasta:
1. Ottelu: Ponovo yllätti kovuudellaan ja suoraviivaisuudellaan
Ennakkotietoja Ponovosta oltiin saatu aika hyvin, mutta täytyy myöntää, että joukkue ainakin yllätti minut. Joukkue tiedettiin suoraviivaiseksi ja kovaa pelaavaksi joukkueeksi ja tämä näkyi erityisesti kaksinkamppailupelaamisessa ja erittäin myrkyllisissä vastahyökkäyksissä, joista joukkue rokotti armotta. Myös kovuus "miestenpeleistä" ehkä yllätti, sillä meidän runkosarjan loppupään porukat eivät tarjonneet fyysisesti kovin kovaa vastusta. Ponovon joukkue tuntui aivan joukkueelta täynnä miehiä!
Alussa saimme hyvän johdon, mutta sen jälkeen meille sattui musta kaksiminuuttinen, jonka aikana vastustaja napautti 4 maalia peräkkäisissä vaihdoissa. Henkisesti vaikean tilanteen jälkeen saimme kasattua kuitenkin pelimme kasaan ja taistelu jatkui tasaisessa väännössä. Kolmannen erän tasavajaa ja sen jälkeinen ylivoima ratkaisi ottelun, jonka aikana pääsimme johtoon. Tämä riitti.
2. Ottelu: Salibandyviihdettä viimeiseen asti
Toiseen otteluun valmistautuminen tuntui helpommalta kuin ensimmäiseen. Tiesi mitä odottaa, ja osasi varautua paremmin. Ottelu lähti tasaisesti liikkeelle ja ensimmäisen erän jälkeen ottelu 1-0 Ponovolle. Toisessa erässä Ponovo pääsi taas karkaamaan hieman ja yhtäkkiä tilanne oli jo 3-0. Maalinteko oli meillä ehkä hieman jumissa, mutta joukkueen kapteeni Viinikainen näytti esimerkkiä ja punnersi väkisin ensimmäisen maalin näyttävällä puolittaisella läpiajolla. Erä loppuun Viinikainen tarjoili Janne Pitkäselle tontin, josta Pitkänen viimeisteli tilanteen 3-2 lukemiin.
Kolmannessa erässä vastustaja pääsi jälleen kahden maalin karkumatkalle, mutta Pitkäsen ja Jarno Nikulaisen maaleilla Welhot murjoi itsensä peliin mukaan ja jatkoajalle. Jatkoaika tarjosi viihdettä katsojille, kun tuomarit vihelsivat molemmille joukkueille yhdet ylivoimat, mutta kumpikaan ei käyttäny tilannetta hyväkseen. Niinpä edessä olivat rangaistuslaukaukset. Aleksi Viinikainen onnistui ratkaisevassa viimeisessa pilkussa ainoana Welholaisena ja kisassa siirryttiin äkkikuolemaan lukemista 1-1. Viinikainen oli tuonut Welhot jälleen peliin mukaan. Seuraavana vuorossa ollut Antti Kuronen ei epäonnistunut toista kertaa ja antoi paineen Ponovolle, jonka viimeinen rangaistuslaukaus meni taaksepäin ja Welhojen juhlat olivat pystyssä.
Henkisesti opettava ottelusarja
Ottelusarja oli todella haastava. Löysempien pelien jälkeen tuli vastaan kunnon kovaa salibandyä pelaava porukka jonka kanssa sai taistella todella lujaa. Myös vastustajan valmennus oli todella juonikas, ja osasi käyttää joukkueen vahvuudet hyvin, löytyihän penkin takaa kakkoskoutsina nuorten maajoukkueen päävalmentaja Jarkko Rantala
Mielestäni joukkue osasi tehdä meidän ykkösnyrkin vaarattomaksi fyysisellä pelillään, jossa roikuttiin, raastettiin ja ei pelätty mailojen kolahtelua. Myös tuomarilinja salli paljon tekoja ja vastustaja käytti sitä hyväkseen. Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt omaan toisen ottelun suoritukseen, mutta hatun nosto vastustajalle, miten hyvin pelasivat meitä vastaan! Pistää nöyräksi ja tekemään töitä paremmin, jotta ensikerralla löytyy lääkkeitä fyysisesti kovaa joukkuetta vastaan! Myös rankkaripuolelle on tehtävä jotakin.
Laajuutta joukkue kuitenkin tarvitsee ja toisessa osaottelussa ratkaisijoita alkoi löytymään! Viinikainen, Pitkänen, Nikulainen, Lesch... Tätä joukkue tarvitsee! Nyt on aika alkaa keskittymään seuraavaan osaotteluun, jossa huhujen mukaan vastaan asettumassa Grifk, Kauniaisesta(?). Matka on vasta alkanut ja duuni jatkuu nöyrästi.
