Ura part 3

Urastani kertovan juttusarjan kolmas ja toistaiseksi viimeinen osa, olkaa hyvät:

A-SM Koovee 09-10
Takana oli ykkösdivarista putoaminen, sekä lukio, niin oli aika vaihtaa maisemaa. Edessä oli siviilipalvelus, sekä Tampereen Koovee. Ilja Pantzar sai houkuteltua Tampereelle, joten innolla odotin paluuta A-junnujen SM-sarjaan, sekä eteenpäin pyrkivää reenausta uuden porukan kanssa. Kulttuurishokki Tamperelaisen kulttuurin kanssa varsinkin pelihommissa oli huomattava. Tunnollisena ja ahkerana savolaisena oli vaikea ymmärtää hämäläistä hitautta ja laiskuutta reenihommissa, siksi en ehkä ikinä hämeeseen sopeutunut. Tuolta kaudelta jäi käteen mielenkiintoinen ystävyys, salibandytoimittajien suosikki Tuomas Savukoski.

Koovee A-SM & Liiga 10-11
Ensimmäisen vuoden jälkeen mietin mitä tekisin pelihommien kanssa, mutta A-junnuissa oli vielä yksi kausi jäljellä, joten halusin pelata sen vielä mahdollisimman korkealla. Myös ovet Kooveen miesten liigajoukkueen reenirinkiin avautuivat, niin oli mahtavaa päästä näkemään meininkiä sielläkin, vaikkei otteluita tullut kuin muutama. Sain myös vähän savolaista kieroutta ympärilleni, kun Iiro Lankinen ja Aleksi Viinikainen tulivat tuoksi kaudeksi mukaan Kooveen A-junioreihin. Aleksi kävi tuona kautena myös yhden liigamatsinkin todella huikeilla näytöillä. Kuitenkaan työasiat eivät olleet kauden aikana täysin kondiksessa, ja osan ajasta olin työttömänä. Arjessa ei ollut oikein rytmiä, mikä heijastui ikävästi pelihommiinkin. Tuosta kaudesta muistoksi jäi ensimmäiset kosketukset liigaan, A-junnujen kanssa playoff-pelit TPS:ää vastaan, sekä "naapurin Leksin" kanssa pelatut pihapelit.

SB Welhot 11-12
Henkisesti ja fyysisesti viimeisin kausi oli ollut raskas. Loppukaudesta olin ollut niin huonossa kunnossakin, kun treenaaminen miesten mukana oli ollut lähinnä viimeistelytreeneissa alivoimapelaamista, niin kuntohan siinä alkoi loppukautta kohti menemään. Oli aika miettiä asiat uusiksi. Hain kouluun Kuopioon Muotoiluakatemiaan ja pääsinkin. Samaan aikaan Mikko Tiihonen oli raivannut Kuopiossa kakkosdivarissa pelaavan KSS:n rauniot uuteen uskoon ja oli alkanut rakentaa tulevaisuuden joukkuetta. Myös minulle tuli puhelua ja olin tietenkin innoissani. Valmentaja, joka oli saanut minusta eniten irti, ja joka oli viitoittanut minut oikeille teille salibandyn saralla kuulosti hyvältä.

Massaa oli kertynyt ja kunto oli huono, josta Mikkokin ennen kauden alkua taisi mainita. Kuitenkin näin uuden mahdollisuuden ja halusin päästä jälleen kuntoon. Kakkosdivari oli sopiva sarja hakea vauhtia ja päästä kuntoon. Meillä oli mahtava tiimi ja mahtava tiimihenki. Reenattiin kovaa, mutta pelit olivat muutamaa ottelua vaille löysiä. Karsintoihin päästiin joiden lopuksi SB Welhot olivat nousseet Divariin! Ennen tuota kautta olin vain ollut pudottamassa joukkueita, niin oli mahtava kokea, että sai olla mukana nostamassa jotain joukkuetta.

SB Welhot 12-13
Aiempana kautena unelmoitu "oispa huikeeta päästä divariin" oli toteutunut ja oli aika näyttää, että pystymme pärjäämään sarjassa. Ekaan divarikauteen ei lähdetty selviytymään vaan ehdottomasti voittamaan jokaikistä ottelua. Alkukausi meni hieman totutellessa rytmiin, mutta ideasta päästiin varsin äkkiä jyvälle, ja tasaisen sarjan lopulla lähes kolistelimme karsintapaikkaa. Muutama tiukka häviö pahassa paikkaa ja lopullinen sijoitus oli keskikastia. Kaikki olivat kuitenkin nähneet mihin pystymme. Tuolta kaudelta jäi mieleen Tomas Hoikkasen mukanaolo, sekä Iiro "Ipsu" Lankisen paluu joukkuekaveriksi. Molemmat kaverit olivat ykköspakkejamme, ja huikeita pelimiehiä!

13-14
Tässä nyt ollaan ja kovasti tavoitellaan sarjan kärkipaikkoja, jotta uusia tarinoita uralleni kertyisi. Saa nähdä mihin riittää, mutta kovasti tehdään hommia!