Urastani kertova juttusarja jatkuu. Vuorossa seuraavaksi A-juniorivuosi SB Savon riveissä, sekä pari vuotta ykkösdivaria SB Savon miesten riveissä.
A-junnuvuosien hyökkäyskolmikko: Taira-Taskinen-Viljakainen
SB Savo perustui aikanaan paljolti muutamiin kultaisiin ikäluokkiin. Muutamat ikäluokat nostivat A-juniorit SM sarjaan, sekä miehet ykkösdivariin. Sen jälkeen kun A-junioreissa vahvat ikäluovat menivät yli-ikäisiksi, oltiin suurissa ongelmissa. Myös itsekin meinasin jäädä tyhjänpäälle C-junioreiden jälkeen, mutta pääsin ja mahduin A-junioreiden SM joukkueeseen SB Savossa. Joukkue oli tuolloin Kuopion ja Nilsiän yhdistelmäjoukkue, jossa pelasi muun muassa nykyisiä pelikavereita kuten Pasi "Mopsi" Purhonen, Aku Taira ja Johannes Laakkonen.
A-junioreissa SB Savossa päälle puettiin ensikertaa numero 29. Saimme vanhat paidat, joissa oli numero 29. Mika Kohosen pelinumero sytytti valitsemaan sen.
Se oli hienoa aikaa, vaikka koko kaudella ei voitettu kuin muutama ottelu. Meillä oli äärimmäisen pieni joukkue, ja pelireissuille soiteltiin väkeä kissojen ja koirien kanssa, mutta yleensä mukaan saatiin vähän päälle pari kentällistä. Tärkeintä kuitenkin oli, että sai pelata todella paljon ja todella hyvien pelimiesten kanssa isossa roolissa. Ketjukavereinani loppukaudesta oli Aku Taira, sekä Juho "Junnu" Viljakainen, jotka kauden päätteeksi molemmat voittivat pörssit, vaikka putosimmekin. Aku voitti maalipörssin, ja Junnu syöttöpörssin. Väkisin sitä itsellenikin jokunen piste tarttui.
Ykkösdivari SB Savo Miehet 07-08, 08-09
Neljä vuotta nuorempana olin hypännyt A-SM sarjaan, ja vuoden päästä siitä tuli hypättyä sitten miesten ykkösdivarin vauhtiin. Nyt näin jälkeen päin ajateltuna nämä vuodet kyllä antoivat kokemusta, jonka vuoksi minun oli helppoa hypätä Welhoissa Divaripeleihin, mutta toisaalta rooli missä pelasin olisi voinut olla parempi. Oikeastaan olin vielä liian poikanen noihin peleihin, eikä minulle ollut juuri käyttöä.
Toisaalta pääsin pelaamaan todella kovia pelejä ja muutama pistekin tuli tehtyä. Jälkimmäisen kauden alussa pääsin pelaamaan välillä varsin hyvinkin Jani Kannoston hypätessä Savon peräsimeen, mutta läpimurtoa en missään vaiheessa saanut tehtyä. Nilsiässä oli kuitenkin kokeneita konkareita varsin paljon, eikä suureen rooliin ollut helppoa päästä. Lämpimimmät muistot minulla on noilta ajoilta taas kun sai pelata todella huikeitten pelimiesten kanssa. Esiin kannattaa nostaa Esko Martikainen, Arttu Mäkitörmä, Jussi Aalto ja Asko Väänänen.
Miesten divarissa pelattiin Laakkosen Johanneksen kanssa muun muassa Viinikaisen Aleksia vastaan.
Myös tuolta jälkimmäiseltä kaudelta jäi mieleen 90-syntyneiden Pohjola Cup-turnaus, josta otettiin voitto. Meidän joukkueessa oli läjäpäin kovan luokan pelimiehiä, kuten Aleksi Viinikainen, Perttu Puska ja Casper Pfitzner. Jouni Laakkonen valitsi minut joukkueeseensa, josta olen tyytyväinen, hän myös muutenkin tsemppasi alueleireillä varsin hyvin eteenpäin. Olin koko Pohjola Cupin pistepörssissä 10 parhaan joukossa, mutta soittoa ei maajoukkueleirille tullut. Toisaalta myönnän, että olin alkuleiristä aivan jäissä. Loppupeleissä olin kuitenkin mukana tärkeissä maaleissa, mutta ei riittänyt. Meidän joukkueestamme lähes kaikki muut saivat mahdollisuuden käydä nuorten MJ-leireillä, ja muutamat saivat useankin mahdollisuuden.
Seuraavassa osassa hypätään Tampere-aikoihin, sekä sen jälkeisiin Kuopion aikoihin. Pysy kuulolla!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti