Voitto ja voittamisen vaikeus

Kauden ensimmäinen tuplapeliviikonloppu on takana ja fiilikset ovat pikkuhiljaa tasoittuneet. Fiiliksistä puhun lähinnä siksi, että otimme kauden ensimmäisen tappion sunnuntaina. Lauantaina rallateltiin voittoon kevyesti, mutta sunnuntaina oli meidän vuoromme maistaa tappion karvasta kalkkia.

Tappiot ovat itselleni vaikeita. Häviäminen suututtaa minua. Kapteenin roolissa tappioita en osannut käsitellä heti pelin jälkeen samallalailla kuin aiemmin käsittelin. Ennen olin pelin jälkeen erittäin suuttunut ja pettynyt, nyt kapteenin roolissa tuli hillittyä tunteita ja suurin pettymys tuli vasta jälkeenpäin. Nyt kuitenkin homma käsitelty ja pian pääsee jälleen reeneihin ja suuntaamaan ajatuksia ensi viikonloppuun.

Kukaan ei sunnuntaina varmasti halunnut hävitä ja mielestäni tulimme otteluun erittäin hyvällä ilmeellä. Kuitenkin lauantaipäivän pelailut saattoivat painaa suuria minuutteja pelanneita kavereita, joka saattoi vaikuttaa ratkaisutehokkuuteen. Paikat meillä oli ratkaista ottelu moneen kertaan. Tästä kuitenkin on otettava opiksi ja mentävä eteenpäin. En esimerkiksi omaan peliin ole ollenkaan tyytyväinen.

Voittamisessa on muistettava samat asiat jokainen kerta kuin astuu kaukaloon. Aina ottelut lähtevät nollista ja aina on uusi mahdollisuus. Sama nälkä tehdä maaleja ja sama halu todistaa olevansa kentän paras tulee säilyttää kerta toisensa jälkeen. Väsyneenä ja kylläisenä ei ole samaa halua ja samaa nälkää. Siksi pitää harjoitella, että pysyy nälkäisenä ja pirteänä.

Katseet siis ensiviikonloppuun, jolloin vieraillaan Uusikaarlepyyssä ja sunnuntaina tarjoillaan taas viihdettä Kuopio-Hallilla. Toivon, että voimme tarjota onnellisempaa loppua kuin viime sunnuntaina!