Selviytymistaistelua

Syksy on ollut selviytymistaistelua. Nyt en tarkoita pelikenttien tapahtumia, vaan omaa arkeani. Koulun alkaessa arki on ollut todella kiireistä koulun, salibandyn ja muutamien työhommien kanssa. Paljon on ollut rautoja tulessa. Tämän vuoksi vapaa-aika ja itsensä kehittäminen on jäänyt vähemmälle. Itsensä kehittäminen niin pelikentillä kuin opinnoissakin...

Ihminen tarvitsee rauhallisempiakin aikoja. Kiireessä jokaisesta tapahtumasta tulee suorittamista ja on vaikea olla läsnä. Ajatus on jo seuraavassa asiassa, vaikka siinä hetkessäkin riittäisi pohtimista. Kyllä, tämä kiireinen elämä on tietenkin äärimmäisen tehokasta ja pidän itseäni varsin tomerana työntekijänä. Kuitenkin luova työ ja salibandy kaipaavat rinnalleen myös lepoa. Lepopäivien pyhittäminen syksyn kiireissä on välillä jäänyt vähälle. Sitä täytyy vaalia enemmän jatkossa!

Olen aika tavoitteellinen, niin helposti tulee tavoiteltua kuita taivaalta. Kunhan kuut pysyvät tulevaisuudessa maltillisissa määrissä, niin niiden tavoitteleminen on helpompaa. Nyt opinnot alkavat pikkuhiljaa loppumaan, niin toivoisin, että saisin elämäänikin sopivaa järjestystä sitä kautta. Myös siviilielämän puolella myllertää, ja siellä riittää töitä. Positiivisessa mielessä kylläkin. Siitä ehkä lisää tuonnempana...