Minä ja Welhot kaudella 12-13

Kauden henkilökohtaisia kohokohtia oli mm. rangaistuslaukaus Top Teamin verkkoon. Pitkän epäonnistumiskierteen katkaiseminen rankkareissa tuntui hyvälle! Nyt tässä kirjoituksessa on tarkoitus palata vähän vielä kauden tapahtumiin omalta ja joukkueemme osalta.

Kauden jälkeen kun on saanut vähän etäisyyttä tapahtumiin, on ollut aikaa arvioida niin omaa, kuin joukkueenkin peliä viime kaudella. Vähän olen ottanut asioita ylös mitkä asiat toimivat hyvin, ja mitkä taasen huonosti. Tällaisella kriittisella arvioinnilla on tarkoitus tulevaisuudessa välttyä tyhmiltä virheiltä, ja ottaa niistä opiksi esimerkiksi oman harjoittelun suhteen.

-Alkuhuuma: Alkukaudesta sain itsestäni irti todella hyvin. Intoa oli ja tossu liikkui! Koulussa oli aika rankkaa, mikä näkyi siinä, että ei kerennyt harjoittelemaan niin paljon kuin olisi halunnut. Tämä taas näkyi alkukaudesta positiivisesti juuri siten, että ei ollut väsymystä harjoittelusta, vaan todella tuoreesti pystyi pelaamaan. Tuli pisteitä mukavalla tahdilla ja tunsi, että itse oli askeleissa hyvin mukana. Tämä syksyn hieman kevyempi harjoittelu kyllä kostautui ehkä keväällä, jolloin kuntopohja loppui kesken.

-Pelaajarumbaa ketjussa & oma rooli: Koko kauden aikana ei viisikko täysin vakiintunut. Kapteenimme Jarno Nikulainen loukkaantui, mikä sekoitti paljon peliä. Samoin puolustaja Pasi Purhosella oli loukkaantumisia kauden aikana. Missään vaiheessa ei saatu ketjua pitkäksi aikaa samana, eikä oikein pallollista sentteriä minun ja Viinikaisen Aleksin keskelle löytynyt. Uskon, että tämä osaltaan söi hyökkäyspelin tehokkuudesta. Minunkin rooli ehkä muuttui hieman aiemmasta, sillä viime kaudella pystyin enemmän keskittymään tukemiseen ja pallon laittamiseen eteenpäin, ja loistavat ketjukaverit hoitivat loput. Tällä kaudella taas ehkä piti pyrkiä itse laukauksiin enemmän, mikä näkyy pisteistäkin. Hyökkäyspään pelaaminen ei hyökkäyskolmikolla oikein toiminut, kun ei rooleja täysin löytynyt.

-Loppukauden väsymys: Meillä oli raskas kevät. Pelasimme keväällä joka viikonloppu tammikuun ensimmäistä viikonloppua lukuunottamatta. Myös lyhyt joululoma piti tiukasti kiinni reikäpallon parissa koko kauden. Keväällä tiukassa ottelurumbassa alkoi kroppa väsymään. Mielestäni harjoittelumme kauden aikana ei ollut riittävän kovaa, johtuen harjoittelujärjestelyistä, jotka söivät harjoituksista tempoa. Myöskin tietynlainen terävyys hävisi, johtuen mahdollisesti punttiharjoittelun lopettamisesta joukkueen kanssa loppusyksystä. Tämän jälkeenkin itse silloin tällöin pidin voimaharjoittelua mukana, mutta se ei ollut niin aktiivista. Tietynlainen terävyys hävisi ehkä tämän myötä. Toisaalta joukkueemme kuntohuippu saavutettiin juuri mahdollisesti tuon harjoittelun kevennyksen myötä, mutta loppukaudesta alkoi ehkä virta loppua pattereista tässä suhteessa.

-Henkilökohtainen +/- -fiasko. Olen todella pettynyt +/- -tilastooni. Meidän ketjumme päästi aivan liikaa maaleja omiin, vaikka pystyimme maaleja tekemään toiseenkin päähän. Lukema ei kohdallani tainnut olla kuin muutama plussan puolella, ja tähän täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ei maaleja voi tehdä puolustuksen kustannuksella. Joukkue ei hyödy +/- 0:n lähellä ja sen alla olevista pelaajista juurikaan. Positiiviseen tulokseen täytyy pyrkiä.

-Loukkaantumiset & flunssat haittana: Pelikavereista kauniita sanoja rustatessa tajusin miten paljon meidän joukkueella on ollut loukkaantumisia tällä kaudella. Tuntui, että todella monen pelaajan kohdalle joutui kirjoittamaan, miten kautta oli haitannut erilaiset loukkaantumiset. Tähän on tietenkin osittain varmasti syynä suuret harjoitusmäärät Kuopio-Hallin lattialla, jossa salibandymaton alla ei ole kuin betonia. Tämä on kropalla rankka alusta pelata. Kuitenkin uskon, että myöskin harjoittelussa on parantamisen varaa tällä saralla. Pystymme tekemään enemmän harjoittelua, jossa keskitymme huoltavaan ja ennaltaehkäisevään harjoitteluun, jotta pelimiehet pysyisivät paremmin kunnossa. Myös itse kärsin harvinaiset paljon kauden aikana pienistä flunssista, joita täytyisi pyrkiä karsimaan pois mahdollisesti vitamiineilla, käsien pesulla, ruokavaliolla sekä unella. Tuntui, että kovan treeniviikon päätteeksi sai palkaksi usein flunssan. Ilmeisesti väsyneenä kropan puolustusmekanismit ei niin hereillä ja pöpöt pääsivät iskemään. Tähänkin osa-alueeseen täytyy kiinnittää enemmän huolta, jotta saa itsestä enemmän irti, eikä tule turhia takapakkeja flunssien vuoksi.

Paljon nousi ylös epäkohtia ja asioita, joita täytyy parantaa. Positiivisia asioita ei ehkä osaa riittävästi arvostaa, vaikka mahtavia onnistumisiakin kauden aikana tuli. Kuitenkin niin kauan kuin tavoitteemme, voittaminen ei toteudu, täytyy todella nöyränä poikana ottaa asioista opiksi ja tehdä asiat ensikerralla paremmin. Voin kertoa, että viime vuonna kausi loppui huomattavasti paremmalla fiiliksellä. Siihen on pyrittävä, voittamiseen!