Tappio tuli, muttei uni. Porin Karhut olivat meitä parempia lukemin 1-8. Tämä on tuttua tappiopelien jälkeen, että illan tapahtumia kelailee mielessä pitkään eikä uni tule. Myös kroppa käy niin ylikierroksilla pitkään, eikä malta rentoutua millään.
Sunnuntaipelit ovat olleet meille alkukaudella todella haastavia. Tuplapeliviikonloppuina lauantaina pääsääntöisesti pelattu kelpo peli, mutta sunnuntaisin puhti puuttunut. Missä vika?
Työntekoa on jatkettava. Täytyy pystyä parempaan. Raskas koulujakso koittaa syödä mehuja ja aikaa, mutta ei pidä antaa niiden vaikuttaa. Toisaalta myös pikku loukkaantuniset ovat vaikuttaneet, että ei kroppakaan vielä huippukunnossa. Täytyy vain tehdä paremmin töitä urheilijana olemisen suhteen.
Olli, blogiasi seuranneena olen huomannut, että olet todella kriittinen itsellesi. Itsekritiikkiä pykälä pienemmälle ja rentoutta tekemiseen, niin sitä kautta myös itseluottamus kasvaa ja peli alkaa kulkea. Kykyjähän sinulta kyllä löytyy!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi.
VastaaPoistaSe taitaa olla tämän luonteen vahvuus ja heikkous. Tässä sitä opetellaan(:
Olisi mielenkiintoista kuulla analyysia myos pelien väliltä. Onko tilanne erilainen voittomatsin jälkeen? Kelaileeko illan tapahtumia mielessä lyhyemmin?
VastaaPoistaHei, kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kysymys. Tilanne on mielestäni lähtökohtaisesti erilainen voittomatsin jälkeen. Voitetun pelin jälkeen on enemmän tyytyväinen suoritukseen, mikäli oma peli ei ole mennyt aivan penkin alle. Näitäkin on sattunut, että voittopelin jälkeen ollut todella pettynyt omaan peliin ja asia vaivannut pitkään. "Olet niin hyvä kuin viimeisin esityksesi", on joku viisas joskus sanonut.
Kuitenkin pääasiassa hyvin menneen pelin jälkeen osaa salibandyyn suhtautua neutraalimmin, eikä asiat vaivaa, varsinkin kun mieleltään turhankin perfektionisti välillä on.
Pääkopan kanssa tässä onkin taisteltu useampi kausi, että miten saa parhaiten irti itsestä. Varsinkin, kun välillä liian tosissaan ottaa urheilun, eikä sopivaa rentoutta ja iloa löydy.