Ajatuksia ja tuntemuksia divarinoususta

Tero "Josse" Korhonen juhlisti divarinousua pelaamalla tietokonetta.

Pikkuhiljaa tilanne on alkanut rauhottumaan ja arki alkaa lähestymään. Tämä päivä vielä vapaata koulusta, mutta huomenna jatkuu koulunkäynti. Sunnuntaina ratkesi divarinousu ja pari päivää tässä on mennyt aikalailla hyvillä mielin. Tässä vähän ajatuksia, ottelusarjasta ja näistä päivistä yleensäkin. 

Rilli tulille

Sunnuntaina ottelun jälkeen oli rentoutunut olo. Divarinousu tuli ja fiilis oli sen mukainen. Valmentajaa suihkutettiin ja hetkestä nautittiin. Illalla oli yhteistä illanviettoa Kuopioon päästyämme luvassa, ja pikkutunneille asti valvottiin. Eilen maanantaina oli luvassa yhteistä saunomista ja kohti arkea tässä mennään.

Partakin lyheni pleijjaripelien päätyttyä.

Ottelusarja yllättävän helppo
Olimme valmistautuneet todella hyvin viimeiseen ottelusarjaan Vantaata vastaan. Ensimmäisessä ottelussa olimme henkisesti todella valmiita taistelemaan, ja hyvä kuntopohja antoi meille virtaa pelata kolmella ketjulla suht tasaisesti. Kahden erän jälkeen Vantaa putosi tahdista ja selkäranka katkesi. Meillä oli hyökkäysalueella paljon aikaa ja vikkeläjalkaiset nuoret jättivät Vantaan jälkeensä.

Toinen osaottelu sai karmivan alun. 10minuuttia taulussa ja vastustajalle 3-0. Tiesimme, että vastustajan täytyy koittaa jotain uutta, mutta kuitenkin vastustajan kova prässi ja fyysinen kaksinkamppailu pelaaminen hieman yllätti. Usko omaan tekemiseen ei loppunut, ja ensimmäisen erän lopun Tero "Josse" Korhosen vanhanaikainen maali loi uskoa lisää. Toisen erän alussa vastustajan jalka loppui, eikä prässääminen ja kaksinkamppailupelaaminen ollut ensimmäisen erän luokkaa. Muutama nopea maali peräjälkeen käänsi henkisen otteen meidän puolelle ja vastustaja jäi. Viimeisessä erässä vastustaja koitti vielä nousua ilman maalivahtia, mutta ilman tulosta tai selkeää otteen saamista pelistä.

Omaan peliini en voi olla täysin tyytyväinen karsinnan finaalisarjassa. Molempien otteluiden alussa olen ollut aivan liian kipsissä, eikä fiksuja ratkaisuja ole tullut. Vasta pelien loppuun ja niiden ratkettua olen saanut pelistä kiinni. Tästä ei kuitenkaan ole nyt syytä murehtia. Joukkuepeli, ja onnistuin kauden tavoitteessa: pääsin ykkösdivariin!

Mielestäni "kuolemanlohkon" voittoja ei ollut sitä tasoa mitä siitä oltiin puhuttu. Tietenkin me olimme tehneet kovasti töitä koko kauden ajan niin fysiikan kuin pelillistenkin asioiden osalta, mikä varmasti näkyi. Meidän muutosvalmius tilanteiden tullen oli loistavaa. Kokoonpanot elivät jonkin verran vielä karsinnoissakin pienten loukkaantumisten vuoksi, mutta se ei joukkuetta hetkauttanut. Myös pelitapaamme tekevät muutokset oli helppo tehdä vastustajajoukkuetta ajatellen, sillä olimme harjoitelleet tätä koko kauden ajan. Päävalmentaja Mikko "Tihonov" Tiihosen pelinluku peluutuksessa sekä pelitavan muutoksessa on mielestäni ihailtavaa. Peluutuksessa kuumat pelaajat pysyivät pelin sisällä, sekä jokaista joukkuetta vastaan saimme luotua toimivan pelitavan pienillä muutoksilla.

Savon Sanomatkin muistivat meitä hieman isommalla jutulla.

Kaavio?
Mielestäni karsinnan kaaviossa on parantamisen varaa. Meidän kovin karsintojen ottelusarja oli ehdottomasti Ponovoa vastaan. Myös tilastojen valossa toisen nousijan Top Teamin vaikein ottelusarja oli Savo-Karjala lohkon Pisabaa vastaan. Niinpä herää kysymys, miksi Etelä-Suomen, Keski-Suomen ja Länsi-Suomen joukkueet pääsevät suoraan toiselle kierrokselle, jos joukkueiden taso on huonompi kuin joukkueilla, jotka joutuvat pelaamaan ensimmäisen kierroksen? Fakta oli tänä vuonna se, että divariin nousseet joukkueet olivat kaikki joukkueita, jotka pelasivat kolme ottelusarjaa. Mielestäni Ponovolla olisi ollut todella hyvät nousumahdollisuudet erilaisella kaaviolla. Ensi vuonna kaavio uusiksi ja tasavertaisemmaksi? 

Elämä jatkuu
Arki koittaa pian ja kouluhommia olisi kevään mittaan jonkin verran tehtävä. Nyt alkaa ylimenokausi, mikä tarkoittaa kunnosta huolehtimista ja pään ja kropan lepoa. Tästä on hyvä jatkaa.