Elämän tienhaarat

Viime viikkojen fiilikset ovat olleet kuin Muumipapalla mukin kyljessä.

Rytmin häviäminen
Tiesin kauden loppumisen olevan paha paikka, mutta vielä pykälän pahemmaksi asian teki myös töiden loppuminen. Vaikka kauden lopusta alkaakin olla jo aikaa, niin tämä aika kaudesta on jotenkin aina vaikeaa. Toisaalta sitä nauttii vapaudesta ja siitä kuinka iltaisin on aikaa tehdä muutakin kuin pyöriä halleilla, mutta kuitenkin aika usein löytää itsensä koppi- tai katusählyiltä. Ei osaa oikein olla tekemättä mitään. Sitä kuitenkin nauttii pelaamisesta paljon.

Päivätöiden loppuminen viime kuun loppuun, eli lähes samaan hetkeen kauden loppumisen kanssa ei ollut hyvä asia. Tiesin sen olevan vaikeaa kun päivästä katoaa rytmi sekä töiden osalta, että iltaharjoitusten osalta. Ihminen kuitenkin tarvitsee rytmiä päivään ja syitä herätä, liikkua ja kohdata ihmisiä.

Tienhaarat aina vaikeita
Itse olen kokenut aina vaikeiksi hetkiksi elämän tienhaarat. Nytkin olen tietynlaisessa tienhaarassa, josta täytyisi ottaa seuraavaa askelta johonkin suuntaan. Viime kausi työelämän ohessa oli jo hieman erilaista verrattuna opiskelijan elämään, mutta se tuntui luonnolliselta jatkumolta, sillä työpaikka löytyi oikeastaan opintojen kautta.

Nyt edessä on tienhaaroja, joista pitäisi osata valita mieluinen. Työnhaku luovalla alalla ei täälläpäin ole kovin helppoa. Olen aina ollut huono tekemään päätöksiä, oli kyse sitten pienestä tai suuresta. Aina tykkään pohtia asioita, ehkä vähän liiankin kanssa.

Työpaikka suuressa roolissa, vaikka reikäpallon perässä juoksisikin
Urheilun kannalta tässä on haastavaa se, että amatöörilajissa haluaisi työn olla sellaista, joka mahdollistaa urheilun mahdollisimman hyvin. Täytyy olla kiitollinen siitä miten tähän asti on pystynyt yhdistämään urheilun kaikkeen muuhun. Pelkkään urheiluun heittäytymistä en näe pidemmän päälle kovin hyvänä vaihtoehtona, sillä työttömänä ollessa asiat pyörivät liikaakin reikäpallon ympärillä. Myöskään taloudellisesti se ei ole kovin järkevää. Näin valmistuneena muotoilijana olisi samalla hyvä tehdä pelimerkkejä hamaan tulevaisuuteen, sillä reikäpallon perässä ei välttämättä niin tosissaan enää viisikymppisenä voi juosta. Useamman välivuoden jälkeen myöskin työelämään hyppääminen ja työnhakeminen voi olla hankalaa.

Kuitenkaan ei tässä olla hohtimia heittämässä kaivoon, vaan psyykataan mies seuraamaan johdatusta minne elämä kuljettaa. Pianhan se onneks treenikausikin alkaa!