Takki on ollut viimeaikoina tyhjä. Kausi loppui ja ylimenokausi alkoi. Ylimenokausi on ollut pitkälti henkistä latautumista kaudesta ja kiireisestä lukuvuodesta. Tässä hieman kuulumisia tästä hetkestä.
Jo toinen vuosi putkeen hävityt liigakarsinnat eivät piristä mieltä. Sama oli viime vuonna. Kauden loputtua takki oli tyhjä ja mieli pitkään apea. Viime vuonna piristystä kuitenkin toi vipinä joukkueen rakennuksen uudet tuulet, joista lähti uusi projekti tälle vuodelle. Meni siinä kyllä viime vuonnakin pitkään ennen kuin virta palasi. Nyt on ollut ihan hyvä ottaa etäisyyttä joukkueeseen ja lajiin. Laji antaa paljon, mutta myös ottaa kun tavoiteltua menestystä ei tule. Jälleen ollaan lähtöpisteessä. Samassa pisteessa kuin vuosi tai kaksi vuotta sitten.
Itse olen huono elämään tilanteessa, jossa ei ole tavoitetta. Kauden ollessa käynnissä focus on aina tulevaisuudessa, joka antaa merkityksen jokapäiväiseen tekemiseen. Näin kauden loputtua sitä on vaikea löytää. Myös pelikentän ulkopuolella on merkitys ollut hieman hukassa. Valmistun tänä keväänä muotoilijaksi ja tulevaisuus on epävarma. Tällä alalla työllistyminen Kuopiossa ei ole itsestään selvyys. Myöskään työn ja salibandyn yhdistäminen ei ole helppoa. Epävarmuus huolettaa. Ei osaa elää hetkessä, kun tulevaisuudesta ei ole tietoa. Ainahan kaikki on selvinnyt ja ratkennut hyvin, mutta näköjään ajatukset lukkiutuu yhden boxin sisälle, josta ei osaa päästä ulos.
Myös kausi oli aika kiireinen. Olin ahkera opintojen ja töiden suhteen. Kauden aikana sain tehtyä suuren määrän toistaan huikeampia projekteja. Minusta oli mahtavaa päästä taittamaan oikea painettu kirja. Taittohommien lisäksi sain tehdä Fat Pipelle muutaman mielenkiintoisen projektin, sekä pääsin mukaan tekemään käyttöliittymä- ja yritysilmejuttuja eri yrityksille. Teolliseksi muotoilijaksi valmistuttua olisi hauska päästä tekemään enemmän tuotesuunnitteluun liittyviä projektejakin. Toivottavasti niitäkin tulisi. Vuosi oli siis opettavainen myös kentän ulkopuolella.
Suuria haaveita tulevaisuudenkin suhteen on, mutta niitä voisi aukoa vaikka ihan omassa tekstissään. Haluaisin kokonaisuuden, jossa pystyisin elämään kiireettömästi ja yhdistämään harjoittelun ja työn. Raha ei ratkaise, vaan se että saan tehdä asioita mistä nautin. Myös minua kiinnostaisi kovasti lähteä kehittämään vahvempaa brändiä seuramme SB Welhojen ympärille, sillä opinnäytetyössämme tutustuin varsin läheisesti brändin rakennukseen. En vaan tiedä kuinka kiitollista työtä se olisi... Tämän lisäksi olen aina haaveillut pelaamisesta ulkomailla ja korkeimmalla sarjatasolla. Sitä ennen täytyy kuitenkin asioita pystyä tekemään paremmin.
Nyt vedetään henkeä ja sit lähdetään rakentamaan suunta tulevalle...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti